C4 Blog: Nuoren koiran vanhat temput – teollisen tuotantojärjestelmän periaatteet projektiteollisuuteen

Kuvituskuva: Unsplash

Teollinen tuotantomalli on kehitetty jo 1800-luvun lopussa, teollisen vallankumouksen aikana. Tuotantomallin määritteli tuolloin Frederic Winslow Taylor (1856–1915), jonka kehittämästä liikkeenjohto-opista syntyi Taylorismi. Taylorismin perusajatuksena oli, että työnsuorituksessa on parempi seurata työntekoa tarkasti ja niiden pohjalta kehittää parempia työtapoja, kuin toimia vanhojen käytäntöjen mukaan. Näistä opeista syntyi muun muassa työn mittaus ja -kellotus sekä  työn rationalisoinnin perusta.  Yli sata vuotta vanhoista opeista me myös Carinafourilla haemme toiminnan kulmakiviä projektiteollisuuteen. Toimintamme perusajatuksessa on samoja elementtejä kuin Taylorilla; työtehtäville sovitaan mahdollisimman vakiot suoritustavat, työntekijät valitaan tehtäviinsä kykyjensä mukaan ja työntekijät koulutetaan suorittamaan sovitut työtavat. Näiden lisäksi työ suunnitellaan etukäteen, eliminoidaan keskeytykset ja minimoidaan hävikki.

Teollisen tuotantojärjestelmän tavoite on se, että pystyt tekemään suunnitelman ja toteuttamaan suunnitelman. Suunnitelma tarkoittaa; mitä tehdään, missä tehdään, milloin tehdään ja kuka tekee. Koko teollinen järjestelmä perustuu aktiivisesti olemassa olevaan tilannekuvaan.  Suunnitelmaa ei voida tehdä ilman tilannekuvaa; suunnitelman toteutumisen ehtona on se, että tiedetään, voiko seuraavan työsuoritteen toteuttaa suunnitellussa ajassa ja paikassa. Jos ei tiedetä, onko työntekijä A saanut laatoituksen valmiiksi, ei voida työntekijä B: tä lähettää suorittamaan kylpyhuoneen kalustamista. Jos työsuoritteita ei ole riittävällä tasolla vakioitu, on tilannekuvaa mahdotonta ymmärtää ja kommunikoida. Liian yksityiskohtaista työn vakioinnista ei tarvitse tehdä – kunhan työlle on vakioitu sen vaatimat materiaalit, työhön käytettävä aika, laatuvaatimukset ja työsuoritteen osaava työntekijä.

Työlle sovitaan vakiosuoritustavat ja tekijät koulutetaan niiden suorittamiseen. Sovitut työtavat koulutetaan, jotta työntekijä tietää, miten hänen kuuluu suorittaa annetut työtehtävät ja mitkä ovat työsuoritteen laatuvaatimukset. Työntekijät valitaan tehtäviinsä kykyjensä ja kustannuksen mukaan. Eri osaamiset ovat eri hintaisia resursseja ja osaavat resurssit loppuvat tulevaisuudessa kesken, jos esimerkiksi asiansa osaava putkimies kantaa tavaraa puolet työajastaan. Oikealla työnjaolla jokainen suorittaa omaa osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla ja oikealla kustannuksella.

Merkittävä tekijä teollisessa tuotantojärjestelmässä on keskeytysten eliminointi. Kun perustasoinen teollinen tuotantojärjestelmä on paikallaan, pystytään määrittelemään etukäteen esimerkiksi resurssit, materiaalit ja töiden rajapinnat, sekä on mahdollista kontrolloida suunnitelman toteutumista. Esimerkiksi kun tiedetään käynnissä olevien työvaiheiden olevan valmistumassa, voidaan varautua seuraavien työvaiheiden aloittamiseen. Kun tilannekuva on tiedossa, voidaan seuraavaksi alkavien työvaiheiden materiaalit ja resurssit tilata riittävästi aiemmin. On tärkeää tuntea myös sisäisten – ja ulkoisten asiakkaiden vaatimat laatukriteerit, jotta voidaan toimittaa niiden mukaisesti. Nämä edellä mainitut teollisen tuotannon osa-alueet mahdollistavat tehokkaan ja jatkuvan tekemisen.

Teollisen tuotantojärjestelmän tuominen projektiteollisuuteen on perusteltua – perustoiminnan tavat ja käytännöt on keksitty jo kauan ennen meidän syntymäämme ja näitä samoja tapoja on käytetty laajasti prosessiteollisuudessa vuosikymmeniä. Teollisen tuotantojärjestelmän prinsiipit luovat projektiteollisuuteen ennustettavuutta, parempaa kannattavuutta ja paremman laadun.

Kun teollista tuotantojärjestelmää sovelletaan projektiteollisuudessa, vastarintaa tuottaa se, ettei uskota sen toimivan ympäristössä jossa tuote muuttuu. Ajatellaan, että Henry Ford ja Toyota pystyivät tähän helposti, koska heillä oli vakiotuote. Unohdetaan, että samat ylätason prosessiperiaatteet toimivat tuotteesta riippumatta.

On jossain määrin normaalia valittaa projektiteollisuuden huonoista toimintatavoista. Kyse on kuitenkin enemmänkin siitä, hyväksytkö toimintatavat, joissa materiaalia ja työtunteja tuhlataan? Oletko alistunut huonoille toimintavoille? Miksi et pyrkisi parempaan? Tehokkain moottori kehitykseen on perustavanlaatuinen turhautuminen ja vahva tahtotila muutokseen. Jos tunnistat työssäsi epäkohdat, jotka aiheuttavat turhautumista ja hukkaa, olet jo askeleen edempänä. Vaikuttamalla oman työn kautta myös muiden tehokkaaseen toimintaan, kuljet oikeaa reittiä. Siirry siis valittamisesta vaikuttamiseen. Täydellistä toimintatapaa on mahdoton luoda, mutta huonojen työtapojen myöntäminen ja niiden tunnustaminen luo parannukselle mahdollisuuden.

Me siis Carinafourilla puhumme digitalisaation lisäksi myös 100v vanhoista asioista. Teemme ne perustellusti, tavoitteenamme parantaa asiakkaamme suorituskykyä. Näin vanhaa teoriaa on hankala murtaa ja sanoa, etteikö se juuri sinun yrityksessäsi onnistuisi. Peiliin on pystyttävä katsomaan rehellisin silmin – pystynkö parempaan?